Kontion suvun historiaa

SUKUJUHLA 1929

Ensimmäiset kirjalliset lähteet Kontion sukuseurasta ovat vuodelta 1929. Ylivieskan kirkkoherranvirastossa tehtyä sukututkimusta oli kyllä pyritty käynnistämään jo kymmenisen vuotta, mutta vasta maisteri Olli Heikki Petäjistön laatiman sukututkimuksen valmistumisen yhteydessä päästiin aloittamaan nykyisen kaltainen toiminta.

Toukokuun 10. päivänä 1929 kokoontui Ylivieskassa ryhmä suvun miehiä, jotka nimesivät itsensä Kontion suvun sukukokouksen toimikunnaksi. Kokouksen puheenjohtajana ja sihteerinä toimi koko toiminnan sielu ja alullepanija, vuonna 1886 syntynyt Felix Kontio. Toimikunnan puheenjohtajaksi ja samalla rahastonhoitajaksi tuli kuitenkin Ville Kallio. Felix Kontio valittiin sihteeriksi eli hoitamaan "kirjoitus tehtäviä" ja huolehtimaan sukukirjan painattamisesta.

Toimikunta päätti kutsua koolle Kontion sukukokouksen 21.7.1929 vanhalle sukutilalle Ylivieskan Niemelänkylän Ojalassa, jonka tuolloin omisti Jaakko Kontio. Juhlapaikan kuntoon laittamisesta huolehtimaan valittiin Jalmari ja Ville Kontio sekä Kustaa Männistö. Ohjelmasta huolehti Felix Kontio Vieno Kallion kanssa. "Ravintopuolesta" huolehtivat Antti Murto, August Kontio ja Jaako Kallio.

Toimikunta kokoontui vielä 15.7.1929 päättämään sukukokouksen ohjelmasta. Esitelmän pitäjäksi saatiin arvovaltainen suvun jäsen tasavallan johdosta: Suomen pankin johtaja, jo kahden hallituksen pääministerinä ollut sekä muita ministerin tehtäviä hoitanut pitkäaikainen kansanedustaja ja eduskunnan puhemies Kyösti Kallio. Sukukokouksessa julkistettavan sukukirjan hinnaksi päätettiin 20 markkaa. Juhlakokoukseen kutsuttiin myös Ylivieskan kirkkoherra Pekka Korhonen.

Kauniina sunnuntaiaamuna 21.7.1929 suvun jäsenet kerääntyivät Ylivieskan kirkkoon, joka täyttyi ääriään myöten pääasiassa kontiolaisista. Jumalanpalveluksessa saarnasi rovasti Korhonen. Kirkonmenojen jälkeen kokoonnuttiin esi-isien haudoille ja siirryttiin sen jälkeen sukutilalle Niemelänkylään, jossa sukukokous alkoi kello 13.

Juhlakokouksen avasi Felix Kontio, joka selvitteli maisteri Petäjistön laatiman sukukirjan julkaisemiseen johtaneita syitä. Felix valittiin myös kokouksen kuten myös uuden sukutoimikunnan puheenjohtajaksi eli suvun päämieheksi Ville Kallion ollessa vuorostaan sihteerinä. Heidän lisäkseen sukutoimikuntaan valittiin edelleen Antti Murto ja uusina August Polvi sekä Heikki Kivioja. Seuraava sukukokous päätettiin pitää 10 vuoden kuluttua eli vuonna 1939 samassa paikassa. Väliajan jälkeen Kyösti Kallio esitelmöi suvun vaiheista. Otto Heikki Petäjistö puolestaan puhui Ylivieskan asutuksen historiasta.

Vapaan seurustelun jälkeen rovasti Korhonen päätti kokouksen hartaushetkeen. Kokouspöytäkirjan mukaan ensimmäisessä sukukokouksessa oli läsnä noin 400 henkeä. Pöytäkirja päättyy Felix Kontion allekirjoitukseen ja alakuloiseen lauseeseen "Ville Kalliolta jäi pöytäkirja kirjoittamatta ja nimellään vahvistamatta koska kuolema korjasi pois." Ville Kallio tosin kuoli vasta vuonna 1937, joten kovin suurta kiirettä ei pöytäkirjan puhtaaksikirjoittamisessa ollut!

JUHLA, JOTA EI PIDETTY

Vuoden 1994 sukujuhlissa Hilma Sipola (os. Kontio) muisteli: "1939 juhlia ei pidetty tietyistä syistä, maailma kuohui, silloin linnoitettiin Kannasta." Vuoden 1949 sukukokousta valmistelevan toimikunnan pöytäkirjassa 15.6.1949 taas todetaan seuraavaa: "Kokouksen pito lykkääntyi sen vuoksi koska vuonna 1939 sattui olemaan jo silloin sodan uhka joka samana vuonna puhkesi Neuvosto-Venäjän kanssa, siitä johtuvat valtakunnalliset häiriöt kestivät noin vuosikymmenen että nyt on vasta normaali ajan palattua katsottu voivan sukukokous pitää."

Edellä esitetyt syyt on pakko kyseenalaistaa. Kesä 1939 oli kaikesta huolimatta normaali rauhan kesä, vasta Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin matka Moskovaan 23.8.1939 ja siellä Neuvostoliiton ja Saksan välillä solmittu hyökkäämättömyyssopimus myöhemmin kuuluisiksi tulleine salaisine lisäpöytäkirjoineen laukaisi kriisin, joka johti Saksan hyökkäykseen Puolaan ja II maailmansodan syttymiseen syyskuun alussa. Vielä heinäkuussa, jolloin sukujuhla olisi pidetty, ei välitöntä sodan vaaraa vielä ollut näkyvissä. Kannasta toki linnoitettiin, mutta linnoitustöitä oli tehty jo aiemminkin 1920- ja 1930-luvuilla. Kesällä 1939 Suomessa valmistauduttiin vielä kuumeisesti järjestämään vuoden 1940 Helsingin olympialaisia. Tuskin Kontion sukujuhlat vaativat sen varmempaa taetta rauhan säilymisestä kuin olympialaisetkaan!

Vanhempien suvun jäsenten keskuudessa kerrotaankin, että todellinen este sukujuhlan järjestämiseen tuli tasavallan presidentin kansliasta. Vuoden 1929 juhlakokouksen esitelmöitsijä, Suomen pankin johtaja Kyösti Kallio oli 10 vuodessa edennyt poliittisen uransa huipulle tullen vuoden 1937 vaaleissa valituksi tasavallan presidentiksi. Presidentti Kallion tyttäret Kaino Pihlajamaa ja Katri Kaarlonen kertoivat Ylivieskassa heinäkuussa 1999 isänsä pitäneen sukujuhlilla mukanaoloa erittäin tärkeänä mutta oli sairastelunsa vuoksi estynyt siihen osallistumaan. Niinpä presidentti Kallio esitti toivomuksen, ettei sukujuhlaa järjestettäisi lainkaan, koska hän ei asemansa vuoksi voisi tulla mukaan.

II SUKUJUHLA 1949

Toista sukujuhlaa valmisteleva neuvottelukokous kokoontui Felix Kontion kokoon kutsumana jo 12.10.1946. Vuonna 1929 valitusta sukutoimikunnasta olivat kuolleet Antti Murto, Ville Kontio ja Heikki Kivioja, joten sukutoimikuntaa täydennettiin väliaikaisesti seuraavaan sukukokoukseen saakka. Kokouksen aikana pistäydyttiin Ylivieskan hautausmaalla tutustumassa Felix Kontion hankkimaan sukupatsaaseen, joka tässä yhteydessä luovutettiin sukutoimikunnan vaalittavaksi.

Sukukokous päätettiin pitää jo seuraavana kesänä eli 1947 - "sikäli kuin yleistilanne sen sallii". Syystä, joka ei pöytäkirjoista ilmene, kokousta päästiin todenteolla järjestämään vasta kesällä 1949. Sukutoimikunta kokoontui kaksikin kertaa juhlaa valmistelemaan, 15.6. ja 24.6.1949. Juhla päätettiin järjestää 24.7.1949 vanhalla sukutilalla Niemelänkylässä, kuten edellinenkin tilaisuus 20 vuotta aiemmin. Talo oli nyttemmin siirtynyt Jalmari Kontion omistukseen. Käytännön järjestelyjä hoitamaan valittiin järjestely- ja muonitustoimikunnat. Kokouksesta päätettiin ilmoittaa seuraavissa lehdissä: Liitto, Keskipohjanmaa, Kalajokilaakso ja Uusi Suomi.

Sukujuhla aloitettiin sunnuntaina 24. heinäkuuta laskemalla seppele sukupatsaalle, jonka jälkeen siirryttiin viereiseen kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa saarnasi kirkkoherra Tolonen. Kirkosta noin 300 Helsingistä, Turusta, Oulusta, Oululaisista, Nivalasta, Kalajoelta, Limingasta mutta lukuisimmin Ylivieskasta tullutta suvun jäsentä siirtyivät autoilla, polkupyörillä ja kävellen vanhalle sukutilalle Ojalaan.

Erityisen merkittävää ja maininnan arvoista - oikein alleviivaten pöytäkirjaan merkittynä - oli se, että Ojalaan saapuneille tarjottiin sukutoimikunnan puolesta tulokahvit, jotka sinne oli toimittanut Kaliforniasta USA:sta Feeles Kontion poika Herman Kontio, suvun päämies-Felixin veli. II maailmansodan jälkeen Suomessa elettiin vielä säännöstelyaikaa, kahvikin oli kortilla vielä vuoteen 1954.

Tervehdyssanat lausui Yrjö Pesämaa ja juhlapuheen piti Felix Kontio, joka toimi myös sukukokouksen puheenjohtajana. Kokouksessa päätettiin perustaa sukurahasto ja laatia sille säännöt. Sukutoimikunnan tehtäväksi annettiin sukututkimuksen jatkaminen. Amerikkaan muuttaneille sukulaisille päätettiin lähettää tervehdys. Koska vuonna 1929 valitusta sukutoimikunnasta olivat elossa enää toimitusjohtaja Felix Kontio ja maanviljelijä August Polvi, täydennettiin toimikuntaa seitsemällä uudella jäsenellä. Valituksi tulivat kaupanhoitaja Saimi Kontio, agronomi Kerttu Saalasti, maanmittausinsinööri Artturi Kontio sekä maanviljelijät Jeeli Kallio, Yrjö Pesämaa, Eemeli ja Lauri Kontio.

KOHTI III SUKUJUHLIA

Felix Kontio kutsui sukutoimikunnan kotiinsa pohtimaan sukurahaston perustamista jo seuraavana talvena. Vaikka sukutoimikunnan jäsenet olivatkin kotoisin Ylivieskasta tai sen lähistöltä, ehtivät 25.1.1950 pidettyyn kokoukseen mukaan vain Jeeli Kallio ja Yrjö Pesämaa. Edellisen kesän sukujuhlista oli jäänyt velkoja 2550 mk, joten päätettiin lähettää sukukirjaa postiennakolla maksukykyisille sukulaisille. Tulopuolelle merkittiin kiitollisuudella Herman Kontiolta USA:sta tullut 5 dollarin suoritus. Jäsenmaksun perimistä ei edes harkittu.

Raha-asioita suuremmaksi ongelmaksi tuntui kuitenkin muodostuvan suvun jäsenten passiivisuus yhteisten asioiden hoitamisessa.. 1920-luvulta lähtien koko toiminta oli pääasiassa Felix Kontion ja hänen aktiivisuuden varassa. Viisikymmenluvullakin Felix joutui toimimaan sekä puheenjohtajana että sihteerinä. Yrityksistä huolimatta sihteeriä ei nuoremman polven joukosta löytynyt.

Seuraavaan, vasta 19.1.1955 Jeeli Kallion talossa kokoontuneeseen sukutoimikunnan kokoukseen vaivautui puheenjohtajan lisäksi peräti neljä toimikunnan kaikkiaan yhdeksästä jäsenestä. Luottamustoimet eivät muita vieläkään kiinnostaneet, Felix sai nyt hoitaakseen aiempien puheenjohtajan ja sihteerin töiden lisäksi vielä rahastonhoitajankin tehtävät.

Yhtä runsaslukuisena kuin edelliselläkin kerralla sukutoimikunta kokoontui kesäkuussa 1957 tarkoituksenaan sukujuhlan järjestäminen jo samana kesänä. Aikataulu todettiin kuitenkin liian tiukaksi ja juhla päätettiin siirtää seuraavaan kesään. Sukuseuran perustamiseen päätettiin ryhtyä ja tilata sääntömalli Suomen Sukututkimusseuralta. Tästäkään päätöksestä ei muuta seurannut.

III SUKUJUHLAT 1959

Seuraavaa sukukokousta valmistelevaan sukutoimikunnan kokoukseen 7.5.1959 saapui jo seitsemän suvun jäsentä. Tilaisuus päätettiin pitää entiseen tapaan vanhalla sukutilalla Ojalassa 28.6.1959 ja siitä ilmoitettiin Liitossa, Keskipohjanmaassa ja Kalajokilaaksossa. Maakunnan ulkopuolella asuville ilmoitettiin kokouksesta kirjeitse. Osanottomaksuksi määrättiin aikuisille 150 (vanhaa) markkaa ja lapsille 50 mk. Osanottomaksu oikeutti ruokailuun ja kahviin. Käytännön järjestelyjä varten valittiin muonitustoimikunta. Ohjelman laatiminen uskottiin Felix Kontiolle ja hänen pojalleen Olaville.

Ennen varsinaista juhlaa laskettiin seppele sukupatsaalle ja käytiin jumalanpalveluksessa. Koleana ja tuulisena päivänä pidetyn tilaisuuden vieraskirjaan kirjoitti nimensä vajaat 200 suvun jäsentä. Tervehdyssanat lausui maanviljelijä Jeeli Kallio ja juhlapuheen piti kahdesti opetusministerinä ollut kansanedustaja Kerttu Saalasti.

Sukukokouksessa johti puhetta itseoikeutetusti Felix Kontio, pöytäkirjan laati Reino Kontio. Sukutoimikuntaan valittiin entisten jäsenten lisäksi Sakari Pesämaa, Jenni Mäki, Kaarina Kontio, Artturi Pyy ja Reino Kontio. Sukuseuran perustamisesta keskusteltiin jälleen vilkkaasti, useissa puheenvuoroissa korostettiin yhteydenpidon tärkeyttä. Päätettiinkin ryhtyä keräämään sukuun liittyvää perimätietoja ja suvun vaiheisiin liittyviä esineitä. Keräyksen tulokset oli tarkoitus koota Ojalan sukutilalle. Sukujuhla ja -kokous päätettiin pitää säännöllisesti kymmenen vuoden välein.

TOIMINTAA 60-LUVULLA

Toimintaa käynnisteltiin jälleen Felix Kontion kuoleman jälkeen kun sukutoimikunta kokoontui 22.11.1964 Nivalan Heikkilässä. Uudeksi sukutoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Felixin poika maanviljelijä Olavi Kontio, sihteeriksi toimitusjohtaja Reino Kontio ja rahastonhoitajaksi maanviljelijä Lauri Kontio. Lisäksi sukutoimikuntaan valittiin maanviljelijät Veikko, Erkki ja Ilmari Kallio, Leevi Kontio, Sakari Pesämaa, Urho Myllylä, Otto Männistö, agronomit Kerttu Saalasti ja Jorma Kallio, kauppias Jenni Mäki sekä liikemies Janne Pyy.

Sukututkimusta pyrittiin jatkamaan lähettämällä kaikille suvun jäsenille kirje, jolla kehotettaisiin kaikkia keräämään oman perheensä tietoja. Sukututkimuksen kustannukset päätettiin peittää jäsenmaksulla, joka olisi vähintään yksi markka, yläraja vapaaehtoinen.

Kokouksessa pohdittiin myös mahdollisuutta saada suvulle vaakuna. Päätettiin, että Veikko Kallio tiedustelee kuvanveistäjä Kalervo Kalliolta, voisiko tämä laatia suvulle vaakunan, jota esim. kankaalle painettuna voitaisiin myydä kohtuullisella hinnalla suvun jäsenille.

Sukutoimikunta kokoontui valmistelemaan seuraavia sukujuhlia Ylivieskan Ojalaan 19.6.1969. Seuraava juhla päätettiin yksimielisesti järjestää Ojalassa 6.7.1969. Tilaisuudesta päätettiin ilmoittaa Kalevassa, Keskipohjanmaassa ja Helsingin Sanomissa. Lisäksi päätettiin ilmoittaa asiasta USA:ssa oleville suvun jäsenille kuten myös niille Etelä-Suomessa asuville, joiden osoitteet olivat tiedossa. Sukututkimuksen jatkamisesta oltiin jälleen yksimielisiä ja toivottiin suvun nuorten innostuvan asiaan.

IV SUKUJUHLAT 1969

Perinteisen jumalanpalveluksen ja seppeleen laskun jälkeen Ojalaan kokoontui 6.7.1969 129 suvun jäsentä. Sukutoimikunnan sihteeri Reino Kontio esitti katsauksen toimintaan viimeisen 10 vuoden ajalta. Sukutunnuksesta keskusteltaessa innostuttiin ajatuksesta polttaa suvun merkki punahongasta sahattuun puuhun. Aiheiksi ehdotettiin esi-isien käyttämiä puumerkkejä. Tunnuksen suunnittelun osalta luotettiin edelleen Kalervo Kallioon.

Sakari Hannulan esitettyä kanteleen soittoa valittiin uusi sukutoimikunta, jossa jatkoivat edelleen Olavi (pj), Reino (siht.) ja Lauri Kontio, Sakari Pesämaa ja Kerttu Saalasti, uusina sukutoimikuntaan valittiin Matti ja Ursula Kontio, Jouko ja Olavi Kallio sekä Tapani Rahko.

Seuraavaksi sukutoimikunnan puheenjohtaja Olavi Kontio esitti Kalajoen seurakunnan kirkkoherran rovasti Vilho H. Kiviojan laatiman esitelmän sukututkimuksen suorittamisesta. Esitelmässä todettiin arkistolähteet ja siihen mennessä ilmestynyt alan kirjallisuus. Seuranneessa keskustelussa pohdittiin keskeneräisten hankkeiden toteuttamista. Varojen hankkimisessa ei vieläkään haluttu turvautua jäsenmaksuun, vaan arveltiin tuloja saatavan valmistuvan sukutunnuksen myynnistä. Sukutoimikunta velvoitettiin jatkamaan sukutukimusta "mahdollisuuksien mukaan". Kerttu Saalastin aloitteesta annettiin sukutoimikunnan tehtäväksi hankkia sukutilan päärakennuksen seinään sopivalla tekstillä varustettu laatta suvun kiitoksena kokouspaikan isäntäväelle.

Lopuksi kokouksen puheenjohtajana toiminut Lauri Kontio kutsui suvun jäsenet uudelleen kotiinsa sukukokousta pitämään viimeistään 10 vuoden kuluttua. Kiitettyään isäntäväkeä Kerttu Saalasti lausui loppusanoissaan seuraavaa: "Suvun historia muistuttaa mieliin, että tässä jokilaaksossa on koettu ankeita aikoja. Mutta myös Suomen kansan korpivaelluksen aikana on turvana ollut ikiaikojen Jumala. Pienen kansan elämän taistelu on ollut usein taistelua myös jokapäiväistä nälkää vastaan. Maaseudulla se on ollut sitä koko kansan puolesta. Nyt on tilanne se, että ylituotanto vaatii viljelijäväestöltä jälleen mukautumista koko kansan parhaaksi. Jokaisella suvun jäsenellä on vastuu ei vain omasta henkilökohtaisesta elämästään vaan koko kansamme jäsenistä. Meillä tämän päivän ihmisillä on paljon kiittämisen aihetta."

TAUKO 1969 - 1989

Lauri Kontion kutsusta ja Kerttu Saalastin ylevistä päätössanoista huolimatta sukutoimikunta nukahti - jos ei aivan Ruususen 100-vuotiseen uneen - niin kuitenkin 20 vuodeksi. Samalla unohtuivat muutkin päätökset: sukututkimuksen jatkaminen, sukutunnuksen suunnittelu ja Ojalan talon seinään tehtävä muistolaatta, kuten olivat unohtuneet 10 vuotta aiemmin tehdyt päätökset sukuseuran perustamisesta ja suvun vaiheisiin liittyvien esineiden keräämisestä Ojalaan sekä 20 vuotta aiemmin päätetty sukurahaston perustaminen.

Vasta 11.6.1989 kokoontuivat Sakari Pesämaa, Lauri ja Anja Kontio, Pentti Pyy, Hilma Sipola sekä Arja-Leena Nisula, joista kaksi ensin mainittua olivat vuonna 1969 valitun sukutoimikunnan jäseniä, Lauri Kontion luona järjestämään jälleen sukujuhlaa ja -kokousta. Juhlapaikaksi ei enää valittu Ojalaa, vaan päätettiin kokoontua jumalanpalveluksen ja seppeleenlaskun jälkeen Ylivieskan seurakuntatalolle. Juhlasta ilmoitettiin etukäteen Kalevassa, Liitossa, Kalajokilaaksossa ja Pyhäjokiseudussa.

Suvun tunnuksen todettiin olevan valmisteilla, nyt oli suunnittelijana Risto Saalasti. Valmisteleva kokous päätti ehdottaa sukukokoukselle jäsenmaksun keräämistä, tätä varten päätettiin painattaa pankkisiirtolomakkeita. Juhlan tarjoilunkaan suhteen ei enää luotettu pelkkään talkootyöhön, vaan sovittiin kerättäväksi ruokailusta 35 markan maksu.

V SUKUJUHLAT 1989

Ehkä pitkäksi venähtänyt tauko juhlien pidossa aiheutti sen, että osanottajia oli eniten sitten vuoden 1929 - yli 300 henkeä. Sukujuhlan suosioon vaikutti osaltaan Ruotsissa asuva Pekka Nikula, joka oli kerännyt tietoja Nikulan sukuhaarasta ja painattanut keräämillään tiedoilla täydennetyn uusitun painoksen vanhasta sukukirjasta. Sukukirjan juhlapaikalle tuodut yli 200 kappaletta myytiin hetkessä loppuun ja lisätilauksia jätettiin toista sataa.

Juhla alkoi 16.7.1989 perinteiseen tapaan jumalanpalveluksella, jonka jälkeen Lauri Kontio, Pekka Nikula ja Riikka Pesämaa laskivat kukkalaitteen sukupatsaalle. Seurakuntatalolla pidetyssä sukukokouksessa valittiin uusi sukutoimikunta, joka uusiutui lähes kokonaan. Vain puheenjohtajaksi valittu Erkki Kontio Kalajoelta ja varapuheenjohtaja Sakari Pesämaa Oulusta olivat mukana edellisessä lähes 25 vuotta aiemmin valitussa toimikunnassa. Uusia jäseniä olivat sihteeriksi valittu Arja-Leena Nisula, rahastonhoitaja Sanni Kosonen sekä Aaro Kallio ja Tapio Vähäkangas (kaikki Ylivieskasta) sekä Seija Korjonen ja Jouko Kallio Nivalasta, Rauno Rajaniemi, Hilma Sipola ja Heikki Uunila Oulaisista, Matti Kontio Länsi-Saksasta, Jukka Nikula Torniosta, Pekka Nikula Arvikasta Ruotsista ja Eero Ylitalo Oulunsalosta.

Lopultakin, 60 vuotta ensimmäisen kokoontumisen jälkeen sukukokous päätti ryhtyä perimään 50 markan suuruista jäsenmaksua. Kerttu Saalastia tervehdittiin kukkalähetyksellä. Suvun tunnuksen valmistelu annettiin sukutoimikunnan tehtäväksi. Seuraavan kerran päätettiin kokoontua jo viiden vuoden kuluttua 1994.

Juhlapuheen piti Lauri Kontio, jonka mukaan isänmaan rakkaus ja omakohtainen vastuu ovat kontiolaisten tunnusmerkkejä. "Syvät ja suorat ovat ne vaot, joita sukumme jäsenet ovat tähän maahan kyntäneet niin kulttuurin, talouselämän, politiikan kuin työn saroilla", puhuja totesi. Kantelemusiikkia esitti Sakari Hannula ja laulua Arto Vähäkangas. Juhlan pito seurakuntatalon katon alla osoittautui onnekkaaksi ratkaisuksi, koska ensimmäistä kertaa sukujuhlien historiassa satoi.

VI SUKUJUHLAT 1994

Jumalanpalveluksen ja seppeleenlaskun jälkeen Ylivieskan seurakuntatalolle helteisenä sunnuntaina 10.7.1994 kokoontuneet 200 kontiolaista saattoivat todeta, että jotain oli sukutoimikunta saanut aikaan edellisen tapaamisen jälkeen: Marja-Leena ja Aaro Kallion suunnittelema sukuvaakuna oli lopultakin valmistunut. Sitä myytiin juhlapaikalla pöytästandaarina ja se koristi myös kaikkien osallistumismaksun suorittaneiden rintaan kiinnitettyä juhlatunnusta.

Sukukokouksessa johti puhetta Erkki Kontio, joka myös jatkoi suvun päämiehenä. Viisi vuotta aiemmin valittuun sukutoimikuntaan valittiin vain kaksi uutta jäsentä (Teuvo Kontio ja Kaisa Uusioja) Sanni Kososen ja Hilma Sipolan jättäessä sukutoimikunnan. Viisivuotisen jäsenmaksun suuruus pidettiin 50 markassa perheeltä, ainaisjäsenmaksun suuruudeksi vahvistettiin 200 mk.

Sukutoimikunta järjestäytyi välittömästi sukukokouksen jälkeen. Sihteerinä jatkoi Arja-Leena Nisula, rahastonhoitajaksi valittiin Aaro Kallio. Uutta sukukirjaa varten päätettiin kerätä tietoja sukututkijaksi lupautuneelle Harry Petäistölle.

REKISTERÖITY SUKUSEURA

1990-luvun loppu oli suvulle merkittävien ratkaisujen aikaa. Harry Petäistö muutti Yhdysvaltoihin ja jätti kotimaan mukana taakseen myös Kontion suvun tutkimisen ja sukukirjahankkeen. Uudeksi sukukirjan päätoimittajaksi ryhtyi keravalainen sukututkija Soile Lampovaara (s. Murto), joka toki sukuun kuuluvana oli kotoisin Ylivieskasta. Soile Lampovaaran mukana sukututkimukseen tuli tehoa ja vauhtia enemmän kuin kertaakaan yli 60 vuoden aikana.

Vuoden 1999 alussa yhdistysrekisteriin ilmestyi lopulta uusi sukuyhdistys nimeltä Kontion Sukuseura ry kotipaikkanaan Ylivieska. Oululainen Lissu Kontio ja sukutoimikunnan - tai rekisteröitymisen jälkeen sukuseuran hallituksen - jäsen Eero Ylitalo työstivät sukuseuralle internetsivut, joille vietiin aluksi seuran ääösnnt, vaakunaselitys, ohjeet jäseneksi liittymisestä sekä sukutarinoita.

Uuden sukuseuran hallituksen ensimmäinen suuri voimainkoetus oli kesän 1999 sukujuhlan järjestäminen. Juhla päätettiin järjestää perinteiseen tapaan Ylivieskassa, tosin Oulaisillakin oli kannattajansa. Seurakuntatalon arveltiin - varsin kaukonäköisesti - käyvän liian pieneksi, joten juhlapaikaksi valittiin Ylivieskan yläaste. VR:n historiallista kasarmialuettakin ehdotettiin, mutta silloin oltaisiin jouduttu olemaan paljaan taivaan alla eikä se edellisvuoden kylmän ja sateisen kesän jälkeen tuntunut houkuttelevalta.

Juhlasta ja kokouksesta ilmoiteltiin useissa lehdissä: Kalajokilaakso, Kaleva, Keskipohjanmaa, Helsingin Sanomat, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat… Ongelmaksi muodostui sekin, että varsin harvat lehdet suostuivat juhlasta ilmaiseksi kertomaan eikä ollut mielekästä laittaa satojen markkojen hintaista ilmoitusta maan kaikkiin maakunnallisiin valtalehtiin. Toisaalta suku oli jo levinnyt tasaisesti ympäri Suomea, eikä kaikille tietoa saatu välitetyksi.

Koska Ylivieskan kirkossa oli aiottuna sunnuntaina rippikirkko ja konfirmaatio, päätettiin perinteinen jumalanpalvelus tällä kertaa korvata juhlapaikalla vietettävällä hartaushetkellä. Jälkeenpäin arvioiden ratkaisu oli oikea: rippilasten vanhempien ja sukulaisten lisäksi kirkkoon olisi mahtunut vain pieni osa juhlayleisöstä.

VII SUKUJUHLA 1999

Sukukirjan päätoimittajan Soile Lampovaaran vuosien työn ja satojen, ellei tuhansien yhteydenottojen tuloksena 11.7.1999 pidetystä sukujuhlasta tuli ennen näkemättömän mittava mitä tuli osanottajien lukumäärään. Osallistumismaksun maksamalla ilmoittautui etukäteen jo ennätysmäärä eli yli 500 suvun jäsentä. Sukujuhlan järjestelytoimikunta varasi ruokaa ja kahvia varmuuden vuoksi yli 700 tulijalle mutta sekään ei riittänyt: tarjottava loppui kesken! Emäntä tosin onnistui pienen odottelun jälkeen loihtimaan lisää syötävää, niin että lähes kaikki maksaneet saivat edes jotain syötävää kahvin lisäksi. Kuinka paljon väkeä vuoden 1999 juhlilla loppujen lopuksi oli, jäi kuitenkin arvoitukseksi. Kaikki kun eivät kirjoittaneet nimeään vieraskirjaankaan. Ilmeisesti Ylivieskan yläasteella oli parhaimmillaan noin 1000 kontiolaista. Onkohan Suomessa yhtä suuria sukujuhlia pidettykään? Sukuseuran hallitus sai aiheen miettiä seuraavien vuonna 2004 pidettävien sukujuhlien järjestelyjä mikäli osallistujamäärä on sama tai vieläkin nousee.

Eikä vain ruoka loppunut. Melkein kaikki myyntimateriaali kuten T-paidat ja pöytästandaarit loppuivat. Suuren osallistujamäärän vuoksi ilmoittautuminen sujui hitaasti ja ennen puoltapäivää yläasteen pihalla kiemurteli parisataa metriä pitkä jono sisäänpääsyä odottavia sukulaisia. Onneksi aamuinen sade oli siinä vaiheessa jo lakannut. Juhlan alkuun sijoitettu hartaushetki pääsi alkamaan vasta parikymmentä minuuttia klo 12:n jälkeen. Rovasti Jouko Lauriala piti lyhyen puheen ja virren säesti pianolla diplomilaulaja Leo Nikkola. Hartaushetken jälkeen Lauri Kontio, Erkki Kontio ja Elina Uusioja lähtivät laskemaan seppeleen sukupatsaalle.

Pääjuhla alkoi sekin myöhässä ruuhkaisesti sujuneen ruokailun jälkeen. Tilaisuuden avaussanat lausui suvun päämies Erkki Kontio ja Ylivieskan kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalevi Mattila, suvun jäseniä hänkin. Juhlapuheen piti sukuseuran hallituksen jäsen Sakari Pesämaa. Sukukirjan päätoimittaja Soile Lampovaara valotti sukukirjan tietojen kokoamiseen ja tarkistamiseen liittyviä ongelmia. Puheiden välissä yleisöä viihdyttivät kanteletaiteilijat Sinikka ja Matti Kontio sekä taikuri Markku Sadinmäki poikansa Petrin avustamana. Vapaan sanan aikana kuultiin terveisiä niin Ruotsista, USA:sta kuin Kanadastakin. Vanhemman polven puheenvuoron käytti Kaino Pihlajamaa.

Suurin osa yleisöstä poistui kahvin jälkeen, joten kaikki halukkaat mahtuivat mukaan sukukokoukseen, jossa puhetta johti Erkki Rauhala. Sukuseuran hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Eero Ylitalo Oulunsalosta ja varapuheenjohtajaksi Lissu Kontio Oulusta. Muutenkin hallitus uusiutui merkittävästi, entisten Sakari Pesämaan, Tapio Vähäkankaan, Rauno Rajaniemen, Kaisa Uusiojan, Heikki Uunilan ja Seija Korjosen lisäksi valittiin hallitukseen uusina jäseninä Tapio Kontio Kalajoelta, Erkki Juola Kokkolasta, Erkki Saarela Ylivieskasta ja Tuula Hintsala Ylivieskasta.

Eero Ylitalo