Yleinen

Suvun vanhin muistelee: ihmisten rahankäyttö

Seitsemänsataaviisikymmentä euroa kaksiosta! Melkein viisituhatta markkaa!” huudahti isoisäni kertoessani senaikaisen asuntoni vuokrasta. Toteamukseen tiivistyy enemmän kuin yhden seniori-ikäisen ihmisen ymmärtämättömyys asuinkaupunkinsa vuokramarkkinoista. Kyse on laajemmasta ilmiöstä, mikä voidaan nimetä esimerkiksi rahankäyttötottumusten eroksi. Näkemykset siitä, mikä on edullista ja mikä kallista, eroavat usein eri sukupolvien välillä – varsinkin lapsenlapsilla isovanhempiensa kanssa. Selityksiä näkemyseroon on varmasti useita, mutta seuraavassa kerron yhden sosiologin analyysin aiheesta. Analyysini keskittyy geneeriseen yleistykseen näkemyseroista, eikä ole immuuni kritiikille. Teksti on jäsennelty teemoittain kahteen alalukuun ja johtopäätöksiin lukemiskokemusta helpottaakseni

Rahan arvon muutos

Rahankäyttötottumusten erot lienevät johtuvan suurelta osin rahan arvon muutoksesta. Yhden tai kahden sukupolven aikana rahan käyttöarvo on muuttunut todella paljon. Isäni puhui lapsuudessani pennin maksavista nallekarkeista ja vuonna 1971 Ilosaarirockin (senaikaiselta nimeltään Rockrieha) pääsylippui maksoi 3 markkaa. Ei pidä erehtyä luulemaan, että kaikki olisi ollut jotenkin edullisempaa, monissa asioissa päinvastoin. Useimpien tuotteiden saatavuuden paraneminen on lisännyt tarjontaa ja näin ollen moni asia onkin nykypäivänä edullisempaa kuin vuosikymmeniä sitten. Rahan käyttöarvo on kokenut mittavan inflaation (käyttöarvon laskeminen) vuosikymmenien saatossa, joskin taloussuhdanteiden laskuvaiheissa deflaatiotakin on koettu.

Vaikkei asia taloustieteellisesti tämän monimutkaisempi olekaan, arvioin sen olevan yksi pääsyistä rahankäyttötottumusten eroon. Vuosikymmenten aikana tapahtuvat hiljalleen etenevät muutokset ovat maallikolle hankalia. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan sopivan inflaation vuositahti on noin 3 prosenttiyksikköä, joskin meneillään olevasta taloussuhdanteesta riippuen tämä vaihtelee vuosittain. Vanhalle kansalle soppaa hämmentää edellisen lisäksi Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ja sen myötä valuutanvaihdos markasta euroon. Asioita monimutkaistaa se, kun jo ennestään ”kallistuneita” hyödykkeitä lähdetään kertomaan kuudella totuttuun valuuttaan nähden. Siis mikäli käyvästä arvosta haluaa olla täysin kartalla, täytyy asiaan paneutua periaatteessa koko ajan ja moniulotteiset seikat huomioiden. Yhden keskiverto ihmiselämän aikana muutokset ovat varsinkin aktiivisina kulutusvuosina hyvin pieniä, mutta pitkällä aikavälillä suuria. Asia saattaa siis helposti tuntua siltä, että kaikki hyödykkeet ovat kallistuneet, vaikkei todellisuudessa näin ole.

Yhteiskunnan muutos

Ei pelkästään yhteiskunnan hallitsema raha ole muuttunut, vaan myös yhteiskunta itse sen ympärillä. Suomi oli toisen maailmansodan jälkeisiin jälleenrakennusvuosiin asti hyvin maatalousvoittoinen omavaraisyhteiskunta. Vielä 1960-luvulle tultaessa elintaso oli nykypäiviin verrattuna alhainen ja kulutus sekä kaupankäynti oli vähäistä. Isovanhempiemme nuoruudesta löytyy varmasti kokemuksia, jos ei puutteesta, niin ainakin säästämisesta ”pahan päivän varalle” ja niin edelleen. Näin ollen myös vanhempiemme rahankäyttö on ollut harkitumpaa. Kun rahaa on ollut pitkään käytettävissä niukasti sekä ylipäätänsä tarjonta on ollut heikkoa, voi moderni kulutukselle perustuva yhteiskunta ja siellä tapahtuva rahankäyttö ymmärrettävästi tuntua oudolta tai kohtuuttomalta. Varmasti yhtä oudolta kuin sukupolveni edustajalle voi tuntua niin kutsuttu pennin venyttäminen ja pienempienkin ostopäätösten harkinta.

Omavaraisyhteiskunnasta siirtyminen kulutusyhteiskunnaksi sisältää myös muuta kuin vain elintason nousun ja tarjonnan parantumisen. Suomea 1980-luvulle asti hallitseva protestanttinen työetiikka piti työntekoa ja askeettisuutta moraalisina hyveinä. Turha kulutus ja liika hedonismi olivat paheita ja kertoivat ihmisen heikosta itsekontrollista sekä epäluotettavuudesta. Protestanttisen työetiikan on oikeastaan vasta meidän sukupolven aikana täydellisesti korvannut moderni kulutuseetos. Askeettisuus mielletään nykypäivänä synonyymiksi kurjuudelle ja kulutusta perustellaan rationaaliseksi ”yhteiskunnan rattaiden liikkeelläpitämiseksi”. Oikeastaan rahankäytöstä täysin pidättäytyminen on liki mahdotonta nykyään, ja monet houkuttimet ohjaavat ihmisiä yhteiskunnassa. Esimerkiksi vielä pari vuosikymmentä sitten casinoiden tarjoamat nettikierrokset olivat asia, joista ei oltu kuultukaan. Tänään ne ovat taas osa jokaisen nettimainoksia näkevän arkea.

Lopuksi

Kolikot

Yhteenvetän totean seuraavanlaisesti: Rahankäyttötottumukset ovat kokeneet suuren muutoksen viimeisen kolmen sukupolven aikana. Vanhemmat ihmiset käyttävät rahaa usein harkitummin kuin nuoret. Syitä muutokselle ovat rahan käyttöarvon muutokset, sekä rahan arvostuksen ja sen käyttämisen moraalisen arvostuksen muutokset. Yhdessä toimimista helpottaa ymmärrys siitä, miksi toinen toimii tietyllä tavalla. Siksi onkin hyvä yrittää ymmärtää vanhemman sukupolven näkemyksiä rahankäytöstä. Ilman ymmärtämystä toisen toiminnasta, myös rahankäytöstä on mahdollisuus luoda konflikteja eri sukupolven edustajan kanssa.